tiistai 19. helmikuuta 2013

Ennen ja nyt

Taas on mennyt muutama päivä kovalla vauhdilla eteenpäin.. Sunnuntaina tuli vietettyä Väinön nimipäiviä, eilen kyläili isovanhempia meillä ja lisäksi sain muutamaksi tunniksi yhden "lisälapsen" hoidettavaksi. Elma oli iloinen, kun hänellä oli koko aamupäivä seuraa serkustaan. Illalla meillä alkoi olemaan lapset kovin flunssaisia ja yö menikin kaksosia vuorotellen hoidellen. On se niin ikävää, kun he eivät vielä osaa sanoa mistä kohtaa heitä kolottaa ja mikä on huonosti. Tuntee välillä itsensä niin avuttomaksi kun koittaa arvuutella mistä kova itku voisi olla kyseessä. Ja tietenkin kun toisen heistä saa unten maille, toinen herää ja hyvässä lykyssä herättää sitten tietenkin sen nukkuvankin mekastuksellaan. 

Kovasti on tehnyt mieli tehdä käsitöitä, mutta oma aika on ollut nyt niukilla. Sunnuntaina yritin tehdä Elmalle virkattua muffinssia, mutta kahden täydellisen epäonnistumisen jälkeen luovutin. Ainakin nyt muutamaksi päiväksi. Kunnes hermoni taas tasaantuvat. :) 

Katselin tänään meidän vanhoja remonttikuvia kodistamme. 
 Tässä teille muutama kuva meidän vanhasta "aulasta" ja miten se on tapettien ja lattian vaihdolla, sekä ovien maalauksella muuttunut. 

Pidän kovasti meidän leveästä laminaattilattiasta. Onneksi päädyimme siihen. Se muistuttaa niin kovin paljon oikeaa vanhaa puulattiaa.



Sain "pelastettua" vanhan vaatekaapin menemästä pahaksi ja vein sen naapurin sedälle entisöitäväksi. Vanhassa kodissa se toimi meidän vaatekaappina makkarissa, mutta nyt se on päässyt arvoisensa paikkaan meidän pikkuiseen aulaan vieraiden ja omien takkien kaappina.

Tässä on meidän keittiö vajaa kaksi vuotta sitten. Purimme keittiön ja takkahuoneen välisen tiiliseinän saadaksemme isomman keittiön. Takka ja puuhella saivat valkoisen antiikkilaastin päälleen. Nyt on ihanaa istua keittiön pöydällä syömässä herkkuja ja nauttia samalla ihanasta takkatulesta. Kova homma siinä oli, mutta on se sen arvoista.

Omassa lapsuuden kodissani meillä oli aina keittiön pöydän päällä äitini tekemä iso lampunvarjostin. Pyysin äitiäni tekemään meille myös samanlaisen ja se onkin meillä ollut käytössä jo monta vuotta. Lamppu siirtyi vanhasta kodista uuteen. Pidämme siitä kovasti. Se luo mukavasti tunnelmaa.

Ihanaa päivänjatkoa kaikille!

2 kommenttia:

  1. Tulin kurkistamaan:) Kiva blogi täältä löytyi. Teillä on kaunista ja kyllä pienellä rempalla saa tiloista ihan erinäköisiä. AIvan ihana tuo iso vanha kaappi. Vauvan itku on kyllä jotain aivan sydäntä riipivää, kun ei tiedä aina mistä se itku johtuu. Meidän nuorin itki kaksi kuukautta kaikki illat. Kyllä siinä itku tuli itsellekin. tunsi itsensä niin avuttomaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mirva!! Kiva kun kävit visiitillä :) Ruskea kaappi on kyllä minunkin mielestäni aivan ihana. Painaa kyllä kuin synti ja isäntä sanoi ettei sitä siitä enää siirretä. ;) Voih, teillä on ollut rankkaa nuorimmaisen kanssa. Oliko oikein koliikkia? Meillä ollaan onneksi sellaiselta vältytty, ettei voi muuta kuin kuvitella miltä se mahtaa tuntua, kun lapsi ei rauhoitu ollenkaan. :( Mutta onneksi se on teillä jo takanapäin.

      Poista