perjantai 17. lokakuuta 2014

Naisia saa aina odottaa?


Ei taida asia mennä ihan niinkään. 
Nimittäin..
meillä ei olla VIELÄKÄÄN kaadettu etupihan puita.
Joten sanon, että jos naiset olisi asialla:
homma olisi jo hoidettu. 
Eikö?

Verenpaineeni ja hermoni on menetetty.
Joka päivä ja joka viikko odottelin, että joko TÄNÄÄN olisi se päivä.
Noh, ei ollut.

Isäntää asia ei ole niinkään vaivannut.
Puiden kaataminenhan tuottaa lisää hommia. 
Pihan siivoamista jne.
Joten näin on ilmeisesti ihan.. hyvä.
 
Eipä paljoa laiteta kuvia uudistetusta etupihasta.
Kun ei sen asian eteen ole tapahtunut yhtään mitään. 
Nyt on toiveet herätetty jälleen ja maanantai on luvattu kaato päiväksi.
Joko jo?

Noh, jos ei ole puista kuvia, niin täkeistä ja muista sitten..












Täkkejä on tullut tehtyä muutama ja jotain muuta pientä sievää.
Käsi on koittanut ilmoittaa, että vähempi ompelu riittäisi.
Mutta nyt sitä vasta pitäisikin alkaa koneen antaa surista. 
Joulu on tulossa ja joulumyyjäisiin ei ole vielä oikein mitään viemistä..
Paniikki!! 

Silti puput ja täkit saa odottaa.
Meillä nimittäin alkoi tapahtumaan.. sisällä. 

Viime viikonloppuna päätin, että nyt lähtee tapetit..
Mutta siitä sitten lisää seuraavalla kerralla. 



Antoisaa viikonloppua!!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Huhhahei!
Kyllä on taas päivät ja viikot vierähtäneet ilman sen suurempia ohjelmia 
kuin tämä arkinen aherrus!

Lapset ovat sairastelleet ja kun ovat parantuneet, 
uusi kierre on alkanut.

Ystäviä nähty ja kahviteltu.
Ompelukone surissut, niistä sitten vaikka ensi kerralla.

Tänään kun aamupäivä oli sateinen, 
aloimme lasten kanssa askartelemaan joulukortteja.
Isompi neiti iski omaan huoneeseensa oman joulu cd:n ja siitä se sitten vissiin lähti.
Joulun odotus! 
Liian aikaista?






Onneksi iltapäivällä sade hellitti ja pääsimme pihalle kuluttamaan energiaamme.
Iso lehtikasa viihdytti lapsia yllättävän kauan.
Vielä kun joku keräisi lehtikasat kompostiin.


Syksyssä ihan ehdottomasti parasta on metsästä saatavat SIENET.
Ihan tuosta lähimetsästä isäntä sai mukavan satsin suppilovahveroita meidän perheelle.
Koskenlaskijan kanssa saimme siitä oivan kastikkeen.
NAM!
Vaikka tunnen muutaman tietyn sienen josta pidän, 
en kuitenkaan luota itseeni niin paljoa, 
että uskaltaisin omin voimin metsään lähteä.
Onneksi isäntä on sienestyksestä innoissaan.




Kuinka monella joulu alkaa jo hiipimään ajatuksiin?
Joko on joululahjalistat tehty valmiiksi? 

Minä nimittäin meinaan mennä tekemään sitä juuri nyt!
Mukavaa iltaa kaikille!