tiistai 31. joulukuuta 2013

Uusi vuosi

"Hyvä Tuomas joulun tuopi,
paha Nuutti sen pois viepi."

Niin se vain sitten meni, joulu jota niin kovasti odotettiin.
Jota varten siivottiin ja touhotettiin. 
Aattona lattiat notkuivat lahjapapereista, leluista, pahvilaatikoista ja suklaasta.
Sitä tulee ajatelleeksi, miksi sitä edes siivota jouluksi? 
Aaton jälkeen saa aloittaa saman homman, uudestaan.
Ja tavaroita on vielä enemmän..

Vaikka joulu onkin minun juttuni, 
Nuutin päivään asti meillä ei yleensä joulua pidetä.
(Tai siis minä en pidä, mies ja isompi neiti pitäisivät.)
Vaan tänäänkin siirtelin taas muutamia joulusia juttuja jouluiseen taikalaatikkoon.
Taika on mennyt. 
Ensi vuonna uudelleen.

Kuusi saa olla uudenvuoden ylitse. 
Ellei hermot mene aikaisemmin neulasiin. 

Makuuhuoneessa joulua ei ollutkaan. 
(Se on helppo siivota.)
Ei edes jouluvaloja. 
Vain sisustusvalot hiiluivat nurkassa. 
Ne ovat niin ihanat.





Vaikka jouluna olikin ihanaa vain "huilia" (Lue: juosta termiittien perässä) ja nauttia...
Iski minulle tylsyys.
Joten, tein pupuja,
pilviä,
(Niistä sitten lisää myöhemmin)
ja maalasin. 


Vanhan pienen laatikoston. 

Sinne sain kätevästi kaikkea ompelemiseen liittyvää. 
Se olikin tarpeen, sillä ompelupöytä on viime aikoina ollut.. kaaos. 



Nyt mielessä on tuhat ajatusta ja ideaa. 
Kevättä rinnassa.
Mutta eipäs mennä asioiden edelle, 
vaan toivotetaan uusi vuosi tulevaksi.
Ihanaa ja rauhallista iltaa kaikille.
Pitäkää toisistanne huolta!

Mahtavaa tulevaa vuotta!!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulu!

Joulu, joulu tullut on..




Kinkku uunissa ja jääkaappi täynnä ruokaa. 
Laatikot, rosollit, kalat ja salaatit.
Rakkaat kotona ja lähellä.
Kuusi sisällä ja koristeltu.

Vasta yksi pallo mennyt rikki. 

Isompi neiti on pysynyt hyvin "housuissaan" ja maltillisesti odotetaan huomista. 
Termiitit ovat ihmeissään kuusesta ja käyvät jatkuvasti repimässä kuusen koristeita pois. 
(Tästä syystä lasipallot on tänä vuonna jätetty pois koristelusta ja jotenkin tuntuu, 
että tavallisetkin pallot vain nousevat ja nousevat koko ajan ylemmille oksille.)


Ehkä huomenna on jo kaksi palloa mennyt rikki.  


Huomenna on aika rauhoittumiseen ja perheen läheisyyteen.
Huomenna saa seurata lasten iloa paketteja avatessa. 

Ihanaa joulu

Nyt vielä hieman äidin herkkukakkua ja glögiä. 


Tämä mäki hiljenee ja toivottaa kaikille, 
aivan kaikille,
ihanaakin ihanampaa joulua!

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulufiilis

Koti on pikku hiljaa siirtynyt joulun tunnelmaan, 
mutta oma joulufiilis on vielä kovin kaukana.
Se tuntuu jotenkin menevän täysin lumen mukaisesti. 
Kun maa on valkoinen, on mielikin joulussa.


Joulufiilis kulkee myös käsikädessä oman stressini mukana. 
Päivät kulkevat liian nopeaan ja luulen että monet asiat jäävät tekemättä, 
mitkä työlistalla olisivat vielä vaatineet hommia.

Yritän muistaa anoppini sanonnan; "Ei se joulu niihin kaappeihin tule".

Ja tottahan se on. 
Joulu vietetään kuitenkin oman perheen kesken, eikä ainakaan minun äidilläni ole tapana käydä tarkistamassa meidän kaappiemme salaisuuksia.
Itselle kuitenkin tulee vain se hyvä olo, siitä että koti on siivottu ja puhdas. 
Jopa sieltä kaapeista. 

(Ainakin hetken aikaa..)

Pikkujoulu aikaan hain metsästämme pikkuisen kuusen.
Se on kestänyt lasipurkissa niin hyvin, ettei ole kuin muutaman neulasen tipauttanut. Koska puuhella ei ole pahemmin ollut meillä joulukuun aikana käytössä se on saanut ilahduttaa meitä keittiössä.


Vanhasta pyörävajasta löytyi tänään ihana uusi aarre. 
Vanha "mahakelkka".




 Se onkin ilahduttamassa tällä hetkellä meidän etuoveamme.
Ketä tuonkin kelkan kyydissä on mahtanut laskea mäkeä? 

Isompi neiti olisi kovasti tahtonut sitä kokeilla.
Ilman lunta se on kovin hankalaa ja toisekseen puut kelkan päällä ovat melko hatarasti jo kiinni. 

Kelkka saakin viettää eläkepäiviään. 

Mutta hei, enää viikko jouluun.
Isompaa joulukuusta pitäisi lähteä metsästämään. 
Siitä tuleekin mielenkiintoista tällä porukalla. 

Tiistain jatkoa kaikille!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Lampun jalka

Huhhahhei..

Mitä vauhtia päivät menevätkään ja mitä hommia on VIELÄ tekemättä. 
Ihan liian monta. 
Tarvitsisin kokonaisen viikon vapaata että saisin asiat tehtyä rauhassa. 
Kaiken kukkuraksi minulla on vielä muutama lahjakin hommaamatta.

Nuo ukit, pappat ja vaarit ovat niitä kaikkeista hankalimpia.
Päätin tehdä ukkini kohdalla sellaisen ratkaisun että soitin hänelle ja kysyin suoraan mitä hän tarvitsisi. Huomenna menenkin hänen kanssaan sitten shoppailemaan kylille. 

Kaksosten huone on vielä täysin kesken. 
Olen katsonut tuhannen inspiroivaa blogia ja pinterestit läpi,
mutta mikään ei vaan natsaa. 
Tai olisihan siellä vaikka ja mitä kivaa ja kaunista. 
Mutta ei meidän kukkarolle. 

Liian paljon ideoita ja mikään ei tunnu sopivan yhteen. 
Miten saa järkevästi sijoitettua erinäköiset ja väriset tavarat. 
Pojalle harmaata, tytölle pinkkiä?
äh, edetään siis rauhassa.
Katsotaan miten ajatukset menevät joulun jälkeen..

Noh, olen minä yhden asian saanut tehtyä.
(Monta kuukautta siinä menikin ja meinasin heittää koko lampun jalan mäelle)
Nimittäin niinkin suuri asia kuin,
maalaus.

Tältä se näytti ennen.
(Kuvasta pystyy päättelemään, että maalaamiseen meni aika monta kuukautta.)
 




Ja tältä se näyttää nyt.
Ei mitään suurta.
Minulle kylläkin, kun meinasin jo luovuttaa sen kanssa. 

Seuraavana vuorossa on lampun alla oleva kärsinyt lipasto. 
Se voi tapahtua vasta ehkä joskus kymmenen vuoden päästä.
Pakko se oli ottaa käyttöön, kun kaksoset tarvitsivat vaatteilleen säilytyspaikan. 
Ihastuttava se silti on, vaikka vähän kärsinyt ja väärän värinen.

Ennen viikonloppua vielä muutama pupunen ja sitten onkin valmistettava joulun laatikot. 
Nam! 

Muistakaa kuitenkin kaikessa tohinassa nauttia joulun ajasta.
Sillä niin koitan minäkin.
Se on sitä parasta!

<3
 
 





keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Nisse

Miten päivät vierähtävätkään..
Neljäs päivä jo menossa Nissen kanssa ja nyt vasta näytän teille meidän joulun tonttusen.

 
Ihana, eikö? 
Kaikki ei mennyt Nissen kanssa ihan niinkuin piti.
Sillä minun suuriin suunnitelmiini kuului se,
että minä "ihan itte" olisin tehnyt lapsille joulukalenteri Nissen.

Noh, kuten arvata saattaa minun aikani ei vain riittänyt. 
Joskus se on vain luovutettava. 

 
Onneksi oma äiti on myös kova ompelemaan, 
(on ehkä vielä vähän tarkempikin kuin minä). 
Hän innostui tonttusesta,
piirsi kaavat (Kiitos E, tontun lainasta kaavoja varten)
ja teki meille ihastuttavan tonttusen laskemaan jouluun päiviä.
(Saisin olla kyllä huolellisempi ja muistaa laittaa iltasella paketti jo valmiiksi taskuihin)

Hän innostui hommasta niin kovin, että teki niitä jopa naapuriin saakka. 
Jos sitten ensi jouluksi tekisin "ihan itte" meille toisen, jos kolmannenkin. 
Koska eihän tuo yksi pieni Nisse riitä mitenkään meidän hurjapäiselle kolmiolle.
(Kuten kuvasta näkyy, yksi termiitti tekemässä jo tuhojaan.)


Näihin vauhdikkaisiin tunnelmiin,
heipä hei!