sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kesä, kesä, kesä!

Ihana kesä! Se on täällä!




Koko viikonloppu on mennyt asustellen ulkona.
Sisällä on ainoastaan käynyt syömässä ja nukkumassa termiitit.
Noh, ehkä me isommatkin olemme sinne yöksi siirtyneet.
Mutta pääosin kaikki oleskelu on tapahtunut ulkona.
Niin ihanaa! 

Vielä eilen lapsilla oli takit päällään, mutta tänään on ollut jo niin lämmin, että takit ja tohvelit ovat jääneet talon nurkalle.
Pienempien varpaat ovat päässeet tutustumaan maailmaan.




 Isäntä on tehnyt puuvarastoon lattiaa ja liukua.
Minä vuorostaan olen koittanut saada aina sillon tällöin siistittyä takapihalla olevaa syreeniä.

Välillä sitä toivoo että minuun iskisi ihan mahdoton puutarha "intoilu-hulluus".
Vaan kun ei ole.

Viime kesänä pyrin saamaan kaikki ylimääräiset istutukset pois.
Ja nytkin tuntuu että niitä on ihan liikaa.
Eihän niitä kukkapenkkejä ole kuin se yksi syreenin juurella.

Rakastan ihan ylikaiken ihania, täydellisesti hoidettuja pihoja.
 Missä kukkaset ja puut on istutettu rakkaudella.
Nurmikkoa viimeistellään fiskarssin saksilla ja omenapuun sammalta harjataan pois pehmeällä kynsiharjalla.

Meidän piha on vähän toisenlainen.



Pitäisi varmaan palkata joku apulainen. 
Joka kastelisi myös ne muutamat sisäkukkasetkin.

Minulta puuttuu myös vallan pihan suunnittelun hahmottaminen.
En osaa yhtään nähdä miltä joku nurkkaus näyttää vuoden päästä, jos siihen nyt istuttaa pienen oksan alun..
Muutaman vuoden päästä siinä pitäisi olla täydellinen ruusupensas.

Noh, jokatapauksessa, olemme päättäneet isännän kanssa kaataa vähän lisää puita etu- ja takapihaltamme. 
Lisäauringon ja lisätilan tähden.
Ja erityisesti peltomaisen tähden.
 

Tällä hetkellä tämän kesän suunnitelmiin kuuluu siis etupihan kaivaminen uuteen uskoon.
Se tapahtuu ensi viikolla tai sitten vasta lokakuussa.
Veikkaan vahvasti tuota myöhempää vaihtoehtoa..

Suunnitelmissa ei olla päästy sen pidemmälle, kuin että sitä kaivataan ja tehdään tasaisemmaksi. 
Tuodaan soraa. 
Ehkä ihan mahdottoman paljon soraa. 

Ja sitten.. 
Katsotaan..

Meillä on ollut ihana viikonloppu.
Toivottavasti muillakin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!! 

 



perjantai 16. toukokuuta 2014

Huqsvarna


Okei, tiedetään että samasta nurkkauksesta on tullut otettua jo joku tuhannen kuvaa.
Vaan eipä vielä tästä pöydästä.
Edellisessä postauksessa sitä siellä taka-alalla jo hieman vilkkui..

Siitä on varmaan kohta jo puolisen vuotta, 
kun törmäsin kirpparilla huqsvarnan ruosteiseen
("osta minut")- pöydän jalkoihin.

Muutamalla kympillä se irtosi ja sekin teki tiukkaa, 
koska sinne kirpparille oltiin juuri myymistä varten tavaraa viety, 
eikä todellakaa ostamisen..

Isäntäkään ei ollut ostoksesta kovin innoissaan,
rautaista häkkyrää kantaessani.


Muutos pöydän jalkoihin tapahtui armaan isäni kautta.
Jalat hiekkapuhallettiin ja maalattiin valkoiseksi. 

Kävin kyselemässä muutamista paikoista pöytälevyjen hintaa,
 mutta loppujen lopuksi päädyin liimapuulevyyn.
Vanhaa tyyliä jatkaakseni.
Ja olen päätöksetäni tyytyväinen.


Naapurin -ihmemies, maalari, entisöijä- setä sai taas homman tehtäväkseen, 
jyrsi levyn reunat ja maalasi sen.



Siinä se sitten tönöttää.
Kaunis uusi pöytäni, samassa tutussa nurkkauksessa samoja kippoja ja kappoja kannelle.

Ihana!
   Isäntäkin on ollut siihen tyytyväinen.
Vaikka ei kyllä siihen ajatukseen, että pöytä vaatii uudet sohvat rinnalleen.
Ehkä sitten joskus..

Nyt on taas aika mennä katselemaan tämän perheen hulinaa.
Ja varsinkin uusia ideoita haalimaan! 

Sateisesta päivästä huolimatta,
mukavaa alkavaa viikonloppua!

perjantai 9. toukokuuta 2014

Valkoista sen olla pitää

Tänään ei ole ollut minun päivä.
Aamuherätys isommalta neidiltä kello 06.10 joka ei sitten ollenkaan ole minun juttuni.
Ei ollenkaan.
Aikaiset herätykset meidän perheessä ei muutenkaan ole se juttu, jos ei ole IHAN pakko.

Päiväunilla pienemmät eivät viihtyyneet kuin tunnin, isompi neiti ei silmäystäkään.
Kauppareissun ja isovanhemmille tehdyn ruuan jälkeen isäntä ilmoittaa että pikku isäntä on kaatanut juuri pesetettyyn päiväpeittoon mehua..

..Hiljaisuus.

Onneksi kaapista löytyi Vanishia ja testasin mielenkiinnosta sen vaikutusta. 
Ja äidin suureksi iloksi mehu lähti päiväpeitosta.

Välipalalla pikku isäntä sai taas yhden "LiikaaEnergiaa"-kohtauksen ja kaatoi kaaressa maidon pöydälle, lattialle, seinille, tapetille ja ikkunalle.

Nyt ei enää onnistunut äidin hiljaisuus.

Lapset ja minä olimme ulkona, vesisateessa.

Illan päätteeksi, saunan ja iltapalan jälkeen hain päiväpeiton
katoksen alta sisälle kuivumaan.
Mehu oli kyllä lähtenyt, mutta..

..tanko jossa päiväpeitto kuivui ei ollutkaan PUHDAS..

Uusinta pesukierros päiväpeitteelle. 
Ja muutama ärräpää.

Nyt kun kun olen saanut paiskottua PUHTAAN monta "tonnia" painavan päiväpeitteen muovipusseilla vuorattuun tankoon uudelleen, minä nautin kynttilän valosta, suklaasta ja teeveestä. 
Sen olen nyt niin ansainnut!! 




Minun vaiherikkaasta päivästäni huolimatta, 
oikein mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Vappua ja uusi ihastus..

Nimittäin tähän..


Vihdoin ja viimein rikkinäinen ja monessa osassa oleva paripulpetti tuli kotiin. 
Pulpetti oli vanhalta väriltään punainen ja ränsistynyt, 
mutta mitäs muutakaan väriä tämä emäntä täällä siihen tahtoi,
kuin sitä vaaleata valkoista. 


Pulpetti on peräisin tämän kylän ensimmäisestä vanhasta koulusta ja naapurin setä sitä kunnostaessaan, tunnisti vanhan kaverinsa puumerkit istumapenkin kyljestä. 

Mitä kaikkea se on mahtanut nähdä ja kuinkahan monet mustepullot ovat pulpettien sisälle kaatuneet?

Mahtaako meidän isompi neiti edes tietää, mikä mustepullo on?!

Naapurin setä on jo varmasti täysin kyllästynyt minun projekteihini, kun pulpettia kantaessa mainitsin kaksosten huoneen lipastosta..
Vielä se ei päässyt maalattavaksi. 



Pienemmälle neidille olen sentään saanut tehtyä jo yöpukupupun, 
mutta poitsu saa vielä hetken omaansa odotella. 
Muutamissa kuvissa vilkkuu meidän pikkuneiti joka oli kuvaushetkellä ihan mahdottoman levoton..


Vappu meni että paukahti. 
Vappupallot tosin on vielä ehjinä..
Vappuaattona söimme ystäväpariskunnan luona vatsamme täyteen herkkuja
ja lisäksi saimme nauttia ihanasta saunasta. 
Muksut rehasivat ja hajottivat minkä kerkesivät, 
mutta oli kiva päästä koko porukan kanssa käymään jossain. 
Uusi kutsu taitaa tosin tulla seuraavaksi vasta vuoden päästä..

Vappupäivä meni mukavasti anoppilassa.
Jutustelua ja pihalla oloa.
Lapset saivat silloin varmaan happimyrkytyksen.
Illalla ei tarvinnut nukkumattia kovinkaan kauaa odotella.

Tänään oli kovasti jännistystä ja perhosia vatsassa.
Naurettavalta se näin jälkikäteen tuntuu, että muutamaa minuuttia niin kovasti jännittää. Olin nimittäin rakkaan ystäväni kanssa laulamassa kirkossa.
Ja kyllä, ihan yhden ainoan kappaleen.
Mutta kyllä jännitti.
Muutama mummu siellä kirkossa itkua tyräytteli, että ottaa siitä sitten selvän lauloimmeko niin huonosti vai oliko tällä kertaa "osu ja upposi"-meininki.. ?!


Koti tuli puunattua vapuksi kuntoon.
Nyt se ei siltä enää näytä. 
Pyykkikasaa pitäisi tässä vielä lähteä selvittämään, joten oikein kauniita öitä kaikille.
Palaamisiin!

Mukavaa alkavaa viikkoa!