torstai 29. elokuuta 2013

Tyynyjä


Jälleen tänään pää lyö tyhjää. Jotenki tuntuu että se alkaa olemaan jokapäiväistä. Unohtelen asioita, kuten esimerkiksi melko tärkeän asian, uuden vaipan laiton vanhan tilalle. Muistan tehdä asiat siihen saakka, että olen pienen pyllyn saanut pestyä. Pesen omat käteni ja.. shiuhhh.. Teen jo jotain muuta.. Hetken kuluttua isompi neiti huutaa että jotain märkää on lattialla tai nään pikkuruisen paljaan pyllyn vipeltävän pitkin kämppää.. Elämä on yhtä sirkusta. Milloin joku kiipeää keittiön penkeille ja koittaa päästä keittiön pöydälle. Sitten kilahtaa jo tuhkaluukku ja lattia on ajateltu päällystää tuhkalla.. Seuraavaksi ollaankin jo vessassa tekemässä tuhojaan. Milloin syödään vessapaperia, milloin hammastahnaa. Isosiskon huoneessa on pakko käydä, jonka ovi on vahingossa jäänyt auki. Hajotetaan legotalo ja saadaan isosisko hermostumaan. Makuuhuoneen lelulaatikko on pakko myös pemottaa läpi ja kun se tulee tylsäksi, pohditaan olisiko sittenkin kukkaruukun mullan maku muuttunut sitten viime tuntien.. Välillä käydään repimässä kissalta karvoja ja toivotaan ettei saada käpälästä. Ja hei, roskiskaappi, sehän on auki...

Onneksi kuitenkin päivään mahtuu monta syliä ja suudelmaa. Helliä hetkiä ja rakkautta. Välillä päivät on superraskaita ja välillä meno ei tunnu missään! Ilman heitä pienokaisia, ei tässä elämässä olisi silti mitään järkeä. Lapset <3

Yksi iso helpottava asia on edes pienen pieni hetki ompelukoneen kanssa. Se on tainnut tulla jäädäkseen keittiöön ja se taitaa sointua jo sisustukseenkin. ;) Jokapäivä jotain pientä ja välillä vähän suurempaakin. 


Syksyä varten on tullut tehtyä muutamia pipoja. Suuri parisängyn peitto on vielä työn alla. Jossain välissä oli ommeltava ihastuttavasta Tildan kankaasta muutama tyyny ja loppukankaan hyödynsin olohuoneen viiriin. "Isoäidin tyynyä" on pitänyt yrittää jo monta kertaa ja teinkin sen ihan oman pääni ohjeen mukaan.




Salakavalasti mieleen on hiipinyt jo tonttujen aika. Naapurin emännän kanssa olemme jälleen pohtineet, "mentäisiinkö jälleen myymään joulumyyjäisiin?". Punaiset kankaat ollaan otettu jo esille ja jouluisia pikku koriste esineiden teko-ohjeita etsitään netistä. Muutama punainen joulutäkki on saatava tehtyä..:) Vaikka ollaan näinkin "hyvissä ajoin", tiedän että kiire tulee asian kanssa. 

Mutta nyt odotellaan kyllä ensin syksyä tulevaksi ja varsinkin sitä ah, niin ihanaa haravointia.. huoh! ;)

maanantai 26. elokuuta 2013

Koru


Posti toi tänään mukavan pikkuisen paketin. Paketti oli somasti pakattu ja sen sisältä löytyi ihastuttava koru. Ystäväni sisko valmistaa näitä ihanuuksia pikkuisilla käsillään, jotka on valmistettu polyeerimassasta ja nauha on poronnahkaa. Uusia koruja on juuri saapunut sivustolle, joten käykäähän ihmeessä tutustumassa ja tilaamassa itselle ihania koruja. Sivuille pääset tästä.



Itselleni tilasin vaalean pinkin korun ja pidän siitä kovasti. Mutta meillä oli myös joku muukin joka piti siitä kovasti... Isompi neiti oli melko varma, että olen tilannut sen hänelle. ;) Korua kun katselee tarkemmin, tekisi sitä mieli hieman maistaa. Palleroiset näyttävät ihanilta karkeilta. Luulen, että tulen poikkeemaan sivuilla toisenkin kerran tilausmielessä. ;)

Tällaista tällä kertaa.

perjantai 23. elokuuta 2013

"Tuuri-keiju"

On ihmeellistä, miten pienestä ihminen ilostuu. Isovanhemmista, jotka tuovat kauppareissullaan lapsille vaippoja. Ystävistä, jotka jaksavat kuunnella pitkää paasausta ärsyttävistä asioista. Tai kahvista ja pienen pienestä lapsilta salaa syödystä suklaa palasta.

Erityisen iloisia ollaan siitä, kun "tuuri-keiju" kävi taas luonamme ja saimme edullisesti ikkunan tulevaan makkariimme. Nyt uusi ikkuna majailee autotallissa odottaen pääsyään omalle paikalleen. Voin siis todeta, että autotallin muuttaminen makkariksi voi alkaa!! JEE!!

Olemme käyneet kovaa keskustelua isännän kanssa tulevan makuuhuoneen seinistä. Olen jo pitkän, pitkän aikaa haaveillut tapettitalon tapeteista. Erityisesti "lukko"- ja "kirsikkapuu"- tapetit ovat olleet suosikkini.

 
 Isäntää on kovasti mietityttänyt "kirsikkapuu":n vaaleanpunaiset kukat. Onneksi hän alkaa ajatukselle jo lämpenemään, sillä näin jokunen aika sitten uuden tuttavuuden luona livenä kirsikkapuun ja olen siihen täysin myyty.  Nyt siis vain ompelukone surisemaan, että voin tehdä tilauksen tapettitalon suuntaan. ;) 


Yhtenä päivänä tein nopean ja helpon omenapaistoksen. Omppupuut notkuvat omenoista ja yleensä kotoa löytyy muut tarvittavat aineet. Eli 1tl kanelia, 100g voita, ½dl sokeria ja 3dl kaurahiutaleita. Omenat pohjalle ja muu strösseli siihen päälle. Uuniin 200 astetta ja noin 20min. Vaniljakastike on ihan must tämän kanssa. Kannattaa kokeilla!

Mutta nyt syömään muita herkkuja soffalle ja pieni "oma hetki" ennen nukkumaanmenoa!
Leppoisaa viikonloppua kaikille!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Viimeiset hetket..





 
..Ompuille, kukkasille, kesäkurpitsoille, herneille, viljoille.. Syksy on täällä ihan kohta. Onneksi tänään olemme saaneet silti nauttia ihanasta kesäisestä kelistä!  
Kissammekin on mielissään. Vanhoilla päivillään siitä on tullut sellainen saalistaja että pikkuiset hiirulaiset saavat pelätä. Yhtenä päivänä pelastimme isomman neidin kanssa isosilmäisen hiirulaisen sen kynsistä. Katti ei siitä kyllä ollut kovinkaan mielissään. 
 

Isompi neiti on täysin hullaantunut "littles pet shop":hin ja niitä kannetaan joka puolella mukana. Niistä pitää ottaa kuvia, ihan mahdottoman paljon kuvia.. Voisin silti kuvitella että jos olisin Elman ikäinen tyttö, olisin niistä itse myös täysin hullaantunut. Hän on tehnyt mielessään jo joulupukille kirjettäkin, minkälaisen talon hän tahtoo kyseisille leluille.. Voi joulupukki parka! ;) Kuinkahan monta kertaa mielipiteet mahtaa muuttua vielä tulevien kuukausien aikana?!

Ensi viikko tuo mukanaan monen moista touhua. Toivottavasti jossain välissä kerkeää muutaman tikkauksenkin ompelemaan. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

tiistai 13. elokuuta 2013

Ruusutyyny



Ystävälläni oli tänään syntymäpäivä ja ajattelin ilahduttaa häntä ihanaisella GG:n kipolla (hän on minut siihen hulluuteen ohjannut) ja pikkuisella röyhelö/ruusu tyynyllä. Näin Porvoon reissullamme yhdessä sisustuskaupassa herttaisen tyynyn, mutta sen hinta ei ollut ollenkaan niin herttainen.. Hetken sitä siinä pyörittelin kädessäni ja päätin että kokeilen itse tehdä samanmoista. Ensimmäinen versio meni nyt kuitenkin naapuriin ja seuraavan teen varmasti itselleni. Mielestäni siitä tuli ihan hauska ja loppujen lopuksi se oli erittäin helppo tehdä. Kaksi pyöreätä kangaspalaa (tein ämpärin mukaan) ja mahdottoman paljon 4-6cm levyisia suikaleita. Niitä sitten vain ommellaan spiraalina ihan lähekkäin toisiinsa.



Päivät ovat vaihdelleet aurinkoisesta -> suoraan kaatosateeseen. Saan juuri laitettua lapsille ulkovaatteet päälle ja sitten alkaakin jo satamaan. Turhauttavaa. Mutta tätä se vissiin sitten alkaa olemaan.. Syksyä. :( On tavallaan ihanaa että illat pimenevät, voi sytyttää kynttilöitä ja nauttia tunnelmasta. Mutta kyllä minä mielummin nauttisin vielä aurinkoisesta kesästä. Sillä se on mennyt aivan liian NOPEASTI.

Etana, etana ei suostunut näyttämään että huomenna olisi pouta. :)


Sateenkaari oli silti tänään illalla erittäin hieno näky. Varsinkin meidän isomman neidin mielestä. Hän kovasti pohti "missä se Indigo- väri on? (Tämä sana on opittu uudesta lasten kirjasta, itse en ole sellaista sitä ennen edes tiennyt. ) Aarrearkkuakin mietittiin, mutta päätettiin jättää se sitä enemmän tarvitseville. <3


Hyviä tiistain jatkoja!

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Hiljalan menoa








Tällaista on viime päivinä ollut meno meidän mäessä. Kaneliässien leipomista isomman neidin kanssa, joka keskittyi kyllä syömään enemmän taikinaa kuin leipomaan. Mummuni niitä aikoinaan teki ja lapsuus niiden mausta tuleekin mieleen.

Vattujen keruuta, jotka pääsivät raikastamaan marenkikakun päällistä nimipäivien kunniaksi. Seurakseni noukkimisessa sain sammakon, joka kerkesi loikkimaan liian nopeasti tiehensä...

Rakkaalta ystävältäni sain nimipäivälahjaksi ihanan ensimmäisen Mailegin hiiren. <3 Lapset sillä kovasti tahtoivat leikkiä, mutta hiiruilainen pääsi oleskelemaan keittiön muistitaululle. Sieltä se saa katsella perheemme hurjaa menoa.

Isäntä ja appiukko lisäilivät yksi päivä takapihallemme hieman lisävalaistusta. Syksy kun sieltä koittaa hurjaa vauhtia saapua on hyvä että näkee pihalla pimeälläkin tehdä jotain. Ennestään siellä ei ole ollutkaan mitään valoa, joten tämä hankinta oli tarpeellinen.

Tällaista tällä kertaa! Palaamisiin. 





tiistai 6. elokuuta 2013

Vielä on kesää jäljellä...


Viikonloppu hurahti nopeasti ohi ja nyt sitä on taas uusi viikko alkanut. Perjantaina minun isäntäni ja ystäväni mies lähtivät festaroimaan ja me naiset saimme viettää lastemme kanssa "hurjaa" perjantai-iltaa. Kovat olivat tohinat viiden lapsen kanssa vaikka yksi heistä ei vielä edes liiku. Kovinkaan kauaa ei tarvinnut istua aloillaan, kun piti jomman kumman kaksosen perässä juosta tai sitten isommat tytöt vaativat jonkun huomion. Ihan pienestä miehestä puhumattakaan. Noh, onneksi saimme kuitenkin kahvit edes jotenkin juotua. (Muutaman kerran taisi tulla lisättyä kuumaa kahvia vanhan joukkoon) Mutta ihanimpia silti nämä hetket ovat. Lapset ja rakas ystävä <3 Vuoden päästä meillä on jo täysin eri tilanne. 

Meidän pikkuinen mies on nostellut terhakkaasti jo jalkojansa ja joka päivä tulee uusia "kävely ennätyksiä". Tämän hetken tilanne on hurjat 10 askelta. Jee!

Pikkuneiti on taas tohkeissaan kun hän on oppinut kiipeämään sohvalle sekä sängylle. Pikkuveljeä selvästi harmittaa, kun ei sellaista taitoa ole vielä oppinut. Oppisi nyt kunnolla ensin tuon kävelynkin. ;)


Meillä (eli minulla) kävi jokunen aika sitten aivan mahtava onnenpotku. Sillä me saimme erittäin edulliseen hintaan meidän kauan odotetut ihanan mahtavat PARIOVET. Voih, en voi vieläkään uskoa että olen ne vihdoin saanut. Nyt on pakko kiittää kaikkia niitä, jotka ovat tehneet minulle tilauksia ompeluiden merkeistä. Jokainen pennonen mahdollisti ovien oston. :) Iso iso kiitos!

Vaikka ovet on nyt hankittu, olen saanut silti tilauksia tilkkutöistä ja viireistä. Rakas ystäväni tilasi tyttärelleen liilan peiton ja tahtoi että kirjailisin siihen hänen nimensä. Muihin peiton kolmeen nurkkaan tein pienet kukkaset.




Muutamat viirit ovat löytäneet myös uuden kotinsa.


Tällähetkellä työn alla on mustavalkoinen parisängyn peitto. Isojen täkkien teossa olen kyllä kaivannut omaa työhuonetta minne saisin kaikki kankaani ja suunnitelmani sijoittaa. Välillä on ollut pakko sovittaa sitä omaan sänkyymme, tuleeko peitosta oikean kokoinen.  Keittiön lattia on tällä hetkellä riittänyt täkin tekoon, mutta sitäkin voi käyttää vain silloin kun pienemmät ipanat nukkuvat. Välillä tuntuu turhauttavalta levittää kaikki tavara valmiiksi ompelua varten ja sitten saakin ne jo kerätä pois kun kaksoset heräävät uniltaan.


 Mutta onneksi on päiviä että koneen voi viedä pihalle ja suristella siellä mielin määrin! ;) Kuten myös tänään. Isompi neiti sai serkkupoikansa leikkikaveriksi, pienet nukkuivat ja minä nautein ompelukoneeni surinasta edes hetkellisesti juoden välillä kahvia. Ihanaa kun on vielä lämmintä!


Nyt on pakko vielä näyttää yhtä ihanaa uutuuttani. Sain pikkuiselle olohuoneen pöydälle ennenaikaisen nimipäivälahjan. Ihanan valkoisen lampun jalan. Sen loisteessa kelpaa odotella pimeneviä iltoja. 


 Ruusuisiin tunnelmiin, heippa hei!