maanantai 28. huhtikuuta 2014

Sängynpäätypeitto

Ompelu intoni ei ota palautuakseen.

Iltaisin alan olemaan jo niin puhki päivän touhujen jälkeen,
 että sänky tuntuu houkuttelevammalta kuin ompelutuoliin istuminen.

Näytän teille kun muutama viikko sitten sain kun sainkin
 tehtyä yhden ison homman pois piinaamasta.
(Päivitys tulee vain viiveellä)
Tuttavani pyysi tekemään heille pellavasta sängynpäätypeiton.
Pellava on minulle melko "uusi" kangas ja tavallaan jännitti miten sen kanssa tulisi toimia.

Ihan aluksi kutistin kankaat ja 
kuinkas ollakkaan pellava kutistui huomattavasti enemmän verrattuna puuvillaan.
Ensi kerralla olen viisaampi.

Pitkän pituutensa lisäksi peitteen tuli olla muhkea ja paksu.
(Yleensä tilkkutäkkeihin käytän noin 150g levyvanua, mutta tähän peittoon sitä tuli 350g.)

Ja sen kyllä huomasi. 
Hiki tuppasi kun yritin pitää täkkiä rakkaan huqsvarnani tahdissa.
Kaaos näytti tältä.


 Voitteko uskoa, että täkin alla on muutama tuoli, mutta sinne ne ovat kadonneet.
Ja kyllä, ompelypöytä saisi olla viisinkertainen tuohon pikkupöytään verrattuna.
Homma sujuisi huomattavasti paremmin.

Kolme ommeltua reunaa ja kolme katkennutta ompeluneulaa myöhemmin, 
käänsin täkin ja levitin lattialle. 

Täkkiin ei siis tullut ollenkaan tilkkuja, vain suoraa kangasta missä olisi pistot tietyissä kohdissa.


(Hommassa oli myös mukana tarkistaja karvainen..)


Nuppineulojen avulla laskin tarkat välikohdat ja käsin tikkaaminen alkoi.
Tämä ei ollut helppo osuus sillä tikkaaminen onnistui vain silloin kuin lapset nukkuivat, koska peittoa oli pidettävä koko ajan suorassa lattialla. 
Monen tunnin ja muutaman selkäkrampin jälkeen sain peiton tehtyä.
Meillä kun ei päädytontä sänkyä ole, piti peittoa käydä testaamassa naapurissa. 
Onneksi lopputulos toimi! 


Huokaisin jo helpotuksesta kun sain tämän pitkän täkin tehtyä.
Mutta kuinkas ollakkaan minä ja ompelukoneeni ei saadakkaan huilia.
Tuttavani E:n kuljetti läjän kankaita, 
joista pitäisi valmistua ihana keväinen täkki.
Kuvia saapuu, kunhan jotain valmista alkaa näkymään..  

Nyt kahvia ja ompelua!

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Juhlan humua..

Yhdessä edellisessä postauksessa näkyikin jo hieman kaksosten huoneen uutta hyllyä. Klik
Se odotti meillä jonkin aikaa paikkaansa ja 
ylipäätään sitä inspistä että naulakko naulattaisiin kiinni seinään. 
Meillä kun nuo naulaamiset eivät tapahdu ihan ykskaks..
Yleensä hoputtamiseen auttaa se, että otan itselleni vasaran ja naulan käteen, niin johan isäntäkin tulee paikalle. 
Mitä ilmeisimmin taitoihini ei luoteta täysillä..





 Hyllylle tuli tietenkin roikkumaan toisen termitiin mekkosia ja yksi tyttöjen suosikeista on tuo Pomdeluxin tunika. Ja aikapaljon kyllä äidinkin. Niin ihania!!


Pääsiäisenä saimme viettää ison neidin juhlia. 
Hurjat 5-vuotta mittarissa. 



Kyllä oli neiti tohkeissaan juhlapäivästä.
Itse syntymäpäivä ei ollut niin hermoja raastava kuin itse juhlapäivä. 
Selvästi osattiin jo odottaa, että TÄNÄÄN niitä lahjoja saadaan.
Tänään saa leikkiä kavereiden kanssa.  



Tigerissa myytiin edullisesti kivoja koristepalloja. 
Ne saivat vielä kätevästi takaisin kiinni puoliympyrään, niin säästyivät seuraaviinkin juhliin. Kyllä nyt jäi pompommien teko..


Herkkukakku tuli taas meidän ihanalta vakio leipuriltamme. 
Kiitos H!!!

 
 Pikkusiskon ja äidin lemppareiksi taisi tulla synttärisankarin amerikan tuliaislahja.
Pinkit converset.
Mahtaako niitä malttaa ollenkaan edes antaa käyttää?!


Neidin syntymäpäivänä radiosta tuli sattumalta yksi lapsuuden biiseistäni ja sitä jamitimme keittiön lattialla lasten kanssa. 

Itse palasin niin niihin kesäreissuihin joita vanhempiemme kanssa teimme lapsena. 
Vuokrasimme mökin ja asustelimme siellä jonkun aikaa.
Matkalla mökille, auton takapenkillä nahistelin isoveljeni kanssa kaikenmaailman tyhmistä asioista ja osasin kyllä varmasti omalla tyylilläni ärsyttää häntä. 

Laulua kuunnellessa, ymmärsin että isompi neitini on jo niin ISO että hän tulee muistamaan näistä ajoista jo paljon. 
Mitäköhän asioita hän muistaa lämmöllä ja mitkä biisit herkistävät hänen mielensä tulevaisuudessa?

Musiikki on minulle iso silta takaisin lapsuuteeni ja siellä on aina välillä kiva piipahtaa!! <3

Nyt on hetkeksi juhlat juhlittu, kesäkuussa uudelleen kaksin mitoin!
Palaamisiin!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Pääsiäistä!

Muutama päivä on mennyt hulinassa.
Mukavia päiviä kylläkin, 
kun on ollut jotain muuta ajateltavaa kuin tämä tavallinen arki.



Tänään olen saanut nauttia ystävien kahvittelusta ja illalla sain maistaa ensimmäistä kertaa elämässäni rosvopaistia. Nam!!


Pääsiäinen näkyy meillä muutamilla asioilla.
Kukkasilla, ruoholla ja koivun oksilla.
Luulin olevani jo myöhässä oksien kanssa, mutta lehtien alut tulivat ihan muutamassa päivässä.
 

Pienet perinteiset pääsiäismunat saivat taas poistua laatikostaan ja ilahduttaa meitä.
Pienemmät termiitit työntävät tuolia lipaston viereen ja yrittävät anastaa koristeita itselleen.

Viime päivinä he ovat ymmärtäneet myös miten suljetut ovet saadaan avatuiksi, 
 (lukot ovat ihana keksintö)
sekä lisäksi tällainen ei niin ihana asia..


Yhteistuumin tutkimusmatkalle..
Ilmeisesti on ihanaa antaa äidille aina välillä verenpaineen nousua!! 
Nyt on siis mietittävä mitä GG:n kippoja uskaltaa laittaa hyllyille kuivumaan..

Näihin "ei niin rauhallisiin" -tunnelmiin,
oikein ihanaa ja rauhallista pääsiäistä!
 Syökää paljon suklaata, niin minä ainakin teen!


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Nukkumatti, nukkumatti..


..Pupujen.

Yhtenä päivänä ystäväni pyysi palvelua.
Hänellä olisi pupu, jolle pitäisi tehdä uudet vaatteet.
Pupu oli jo vanha ja vaatteet olivat käyneet huonoiksi.
Pupu ei ollut ihan tavallinen pupu,
vaan hän oli yöpukujen ystävä.
Hän oli aikoinaan säilönyt ystäväni yövaatteet
 ja nyt olisi aika hänen poikansa yöpukujen.

Hyvästä ideasta oli pakko ottaa mallia.
Työstin pupua hieman omalle tyylille sopivaksi ja tadaa.. 

"Yöpuku-pupu"


Illan tullen meidän perheessä lasten yöpuvut ovat ties missä.
Yleensä niitä haetaan koirien ja kissojen kanssa (jos siis meillä olisi koira) 
ja kuitenkaan niitä ei löydy.
Sitten mennäänkin kaappiin ja otetaan uudet.
Loppujen lopuksi yöpaitoja löytyy seuraavana päivänä lattioilta ja sängyistä ylimääräisiä..
Toivottavasti tällaisen pupun ansiosta yöpuvut löytyvät helpommin.

Tämä versio meni kyllä lahjaksi, mutta työn alla on jokaiselle termiitille omat.



Näihin unisiin tunnelmiin, kauniita öitä kaikille ja ihanaa viikonloppua!!





sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Sunnuntai

On niin ihanaa lukea muiden blogeja jossa kerrotaan mukavista sunnuntai aamuista.
RAUHALLISISTA, pitkään yöpuvuissa viihtyvissä pikkulapsista ja
joissa koko perhe yhteistuumin syövät uunituoretta äidin leipomaa leipää.
Ihanan raikkaat kuvat herkistävät koko mielen.


 Meillä aamut ovat vähän toisenlaiset.
Sunnuntai ei poikkea mitenkään muista aamuista.
Yleensä pikkumies herää ensin.
Kirkkaan auringon aamusäteet kohdistuvat suoraan termiitin silmiin.
Hän höhöttää ja nauraa itsekseen, kunnes kyllästyy.
Seuraavaksi hän huutaa siskoaan hereille.
Sitten onkin vuorossa peittojen ja tyynyjen lattialle heitto.
Tutit seuraavat peittojen perässä.
Tässä välissä "äiti" - sana alkaa kuulua.
Jos siihen ei saada mitään kaikua takaisin, "äiti"-sana huudetaan paaaljon kovemmin.
Huomattavasti kovemmin.
Yleensä uninen äiti ei millään tahtoisi nousta lämpimän peiton alta pois ja toivoo mielessään "jospa ne vielä hetkeksi nukahtaisivat uudelleen" ja yrittää ummistaa silmiään.


Mutta termiitit ovat fiksumpia kuin äiti.
Vuorossa on "kakka"- sanan käyttö.
Ja siitä se aamu alkaa.
Siinä luulossa, että isot tavarat on tulleet tai tulossa vaippoihin.

Aamupalalla vaaditaan milloin mitäkin.
Isompi neiti maitoa, PAAHDETTUA leipää ja varsinkin ilman mitään päällisiä.
Termiittien toivomuksena on normaalisti "kakao", "lei- pä.".
Ja niistäkin alas menee vain kaakao.
Leipä kaakaon seassa soseutettuna.

Hyvä kun aamupalapöydästä on päästy ja äidin oma kahvi juosten juotu,
pikkuneiti alkaa toistamaan sanaa "ulosch" ja "kiikka".
Hirvittömällä tohinalla porukka ulos ja keinumaan.
Välillä ulkoiluhetkiä onneksi piristää naapurin emäntä jonka kanssa saa pienissä sykleissä vaihtaa kuulumisia.
Välillä kun on katsottava termiittien perään, jotka hakkaavat toisiaan kepeillä, syövät hiekkaa tai muuten vain ovat kadoksissa.

Ulkoiluhetken jälkeen taas kovalla tohinalla sisälle ja ruokaa tekemään.
Pikkumies huutaa kurkku suorana jo hellan vieressä kun J-Ä-R-K-Y-T-T-Ä-VÄ nälkä murisee vatsassa eikä hassu äiti ymmärrä ollenkaan että NYT "minä tahdon ruokaa".
Neitejä tässä perheessä saa suostutella ja vetkutella syömään edes jotenkuten.
Minimieheni rauhoittuu onneksi huudossaan, kun puolet lautasesta on mennyt kitusiin.

Kun vatsa on täytetty mahtavalla juhla-aterialla,
Matti on käynyt heittämässä hiekkaa silmiin ja armoton väsytaistelu alkaa.
Välillä zetaaminen käy nopeasti, välillä taistelu on armoton.
Vielä tähän mennessä äiti on voittanut jokaisen taistelun.
Sekin aika varmasti tulee, kun äitin voittoputki katkeaa.


Hetki isomman neidin ja äidin kanssa alkaa.
Välillä "netpliks" kiinnostaa neitiä enemmän ja äidin kiinnostus kohdistuu ompelun ääreen.

Kun hiekat termiittien silmistä on kaikonneet, alkaa "aamuinen" rumba jälleen uudelleen.
Ruokaa, "ulocsh" ja sisälle syömään.

Välillä tuntuu että olo ja mieli kaipaisi jo töihin.
Tämä jokapäiväinen oravanpyörä katkeisi ja rutiineihin tulisi jotain muutoksia.

Tarkkaan mietittyäni asiaa mieli kuitenkin muuttuu.
Tajuan, että tämänhetkinen aika ei toistu enää koskaan.
Koskaan lapset eivät ole enää pieniä.
Suunta on vain ylöspäin.
Jossain vaiheessa lapseni sanoo minulle, "mennäänkö äiti ulos?"
Jossain vaiheessa lapseni tekee itse leivän, eikä tarvitse enää edes maidon kaatamisessa apuani.

Tämä on se minun elämäni, perheeni.
Ja siihen kuuluvat rakkaat ystävät.
Nyt on aika nauttia joka hetkestä.

Toisilla perheillä on rauhalliset sunnuntai hetket.
Meidän perheessä on hullu-hulina hetket.
Se on meitä! Hullua ja hulvatonta! 
Sekamelskaa ja kaaosta.

Nyt tuli pitkä sepustus vain muutamalla kuvalla.
Se, joka sen ajatuksella jaksoi lukea, pitäisi saada mitali.
Kaikenkaikkiaan, oikein ihanaa alkavaa viikkoa!