tiistai 8. lokakuuta 2013

Sammalta, suklaata ja löpinää

Sammal on kyllä tällä hetkellä mun uusi ystäväni. :) Voisin lykätä sitä joka purkkiin ja kippoon ja ujuttaa sinne tuhansia kynttilöitä. (Isäntä kyllä kielsi minua iskemästä niitä kynttilöitä) Ja voi kun siitä osaisi tehdä kransseja. Kesällä työkalupakki sai lobeliat kukkimaan, nyt sen vuoro on pitää sammaleet kauniina. Kanervia voisi laittaa sinne myös lisukkeeksi..
 Mutta pikkuinen talo saa toimia tämän hetken somisteena.



 
Jestas, miten nopeasti viikonloppu hurahtaa ohitse. Vaikka arkiset askareet eivät varsinaisesti muutu muulla tavalla kuin isännän töihin lähdöllä. Viikko on lähtenyt kovalla ryminällä eteenpäin. Ellen ole ommellut pupusia tai täkkejä, olen leikannut neljään tulevaan täkkiin tilkkuja. Huh, mikä urakka.

Välillä, jos tämä äiti ei ole täysillä mukana lasten menoissa, on tulos tämä.. Kyllä, tätä tapahtuu edelleen joka päivä ja monta kertaa. Koskahan tuo pieni mies uskoo, että tuhkaluukkuun ei kuulu lykätä sormiaan?!!? Onneksi kuumalla hän on ymmärtänyt pitää näppinsä erossa takasta.


Ja hei, pitkästä aikaa minä koitin taas leipoa. Tällä kertaa ihan hyvällä tuotoksella. Mitäpäs muutakaan kuin minun herkkuani suklaata, mutta vain kakun muodossa. Ja pakko myöntää, se oli ihan helppo ohje. Joten jokainen pystyisi siihen. Mutta tulipas ainakin käyttöä minun kakkuvuualleni jonka hamstrasin alesta. 







Maistuis varmaa sullekki! ;)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti