Viikonloppu hurahti nopeasti ohi ja nyt sitä on taas uusi viikko alkanut. Perjantaina minun isäntäni ja ystäväni mies lähtivät festaroimaan ja me naiset saimme viettää lastemme kanssa "hurjaa" perjantai-iltaa. Kovat olivat tohinat viiden lapsen kanssa vaikka yksi heistä ei vielä edes liiku. Kovinkaan kauaa ei tarvinnut istua aloillaan, kun piti jomman kumman kaksosen perässä juosta tai sitten isommat tytöt vaativat jonkun huomion. Ihan pienestä miehestä puhumattakaan. Noh, onneksi saimme kuitenkin kahvit edes jotenkin juotua. (Muutaman kerran taisi tulla lisättyä kuumaa kahvia vanhan joukkoon) Mutta ihanimpia silti nämä hetket ovat. Lapset ja rakas ystävä <3 Vuoden päästä meillä on jo täysin eri tilanne.
Meidän pikkuinen mies on nostellut terhakkaasti jo jalkojansa ja joka päivä tulee uusia "kävely ennätyksiä". Tämän hetken tilanne on hurjat 10 askelta. Jee!
Pikkuneiti on taas tohkeissaan kun hän on oppinut kiipeämään sohvalle sekä sängylle. Pikkuveljeä selvästi harmittaa, kun ei sellaista taitoa ole vielä oppinut. Oppisi nyt kunnolla ensin tuon kävelynkin. ;)
Meillä (eli minulla) kävi jokunen aika sitten aivan mahtava onnenpotku. Sillä me saimme erittäin edulliseen hintaan meidän kauan odotetut ihanan mahtavat PARIOVET. Voih, en voi vieläkään uskoa että olen ne vihdoin saanut. Nyt on pakko kiittää kaikkia niitä, jotka ovat tehneet minulle tilauksia ompeluiden merkeistä. Jokainen pennonen mahdollisti ovien oston. :) Iso iso kiitos!
Vaikka ovet on nyt hankittu, olen saanut silti tilauksia tilkkutöistä ja viireistä. Rakas ystäväni tilasi tyttärelleen liilan peiton ja tahtoi että kirjailisin siihen hänen nimensä. Muihin peiton kolmeen nurkkaan tein pienet kukkaset.
Muutamat viirit ovat löytäneet myös uuden kotinsa.
Tällähetkellä työn alla on mustavalkoinen parisängyn peitto. Isojen täkkien teossa olen kyllä kaivannut omaa työhuonetta minne saisin kaikki kankaani ja suunnitelmani sijoittaa. Välillä on ollut pakko sovittaa sitä omaan sänkyymme, tuleeko peitosta oikean kokoinen. Keittiön lattia on tällä hetkellä riittänyt täkin tekoon, mutta sitäkin voi käyttää vain silloin kun pienemmät ipanat nukkuvat. Välillä tuntuu turhauttavalta levittää kaikki tavara valmiiksi ompelua varten ja sitten saakin ne jo kerätä pois kun kaksoset heräävät uniltaan.
Mutta onneksi on päiviä että koneen voi viedä pihalle ja suristella siellä mielin määrin! ;) Kuten myös tänään. Isompi neiti sai serkkupoikansa leikkikaveriksi, pienet nukkuivat ja minä nautein ompelukoneeni surinasta edes hetkellisesti juoden välillä kahvia. Ihanaa kun on vielä lämmintä!
Nyt on pakko vielä näyttää yhtä ihanaa uutuuttani. Sain pikkuiselle olohuoneen pöydälle ennenaikaisen nimipäivälahjan. Ihanan valkoisen lampun jalan. Sen loisteessa kelpaa odotella pimeneviä iltoja.
Ruusuisiin tunnelmiin, heippa hei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti