maanantai 9. helmikuuta 2015

"Kolkyt"


Ihanat kelit ovat suosineet meitä ja lunta on tullut tänne ihan uskomattoman paljon.
Lumihommia on saanut tehdä yllin kyllin. 
Tuntuu että meidän takapihalla on lunta niin paljon kasoissa, 
että mahtaako juhannukseksi sulata.

Lapset tykkäävät kun saavat pihalle mentyään laskea saman tien mäkeä. 
Tosin tämä mäki menee suoraan vuorenkilpien yli.
Keväällä nähdään ovatko vielä hengissä.  



Ihanasti aurinko jo alkaa näyttämään itseään enemmän.
Päivät pidentyvät joka päivä yhä enemmän.



Viime viikonloppuna minulla oli tupa täynnä mummuja.
Ja olihan siellä muutama pappakin. 

Nyt on sitten yksi vuosirengas tullut lisää ikää.
Vaikka ikä painaa ikävästi päälle,
 olen saanut todeta että on minulla ihania ihmisiä ympärillä.

Veljeni perheineen, vanhempani ja ystäväni perheensä kanssa 
olivat osanneet ajatella niin ihanasti minua. 
 
He ovat seuranneet läheltä minun toiveitani ja unelmiani, 
ja osanneet tehdä niistä totta!

Olenhan täälläkin jo kertonut unelmoivani uusista SOHVISTA.
Jotenkin aina tuo haave on mennyt kauemmaksi, kun joku uusi meno on tullut eteen.
Ja myönnän kyllä lykänneeni ajatusta aina välillä ihan lastenkin takia eteenpäin.

Mutta nyt se on sitten täällä, kotona.
Uusi sohvani. 
(ehkä ihan hivenen myös isännän ja lasten)
Ja valkoinen sellainen. 
Josta niin kovin pidän.
Kiitos ihanat!!

 
Koko olohuone koki uuden mullistuksen.
Pelkästään huonekalujen siirtelyllä saa paljon aikaan. 
Puusohva pääsi nyt suurempaan osaan.
 

 Nyt vain odotellaan kevättä ja aurinkoa meidän olohuoneeseen. 
Seuraavaksi alankin haaveilemaan uudesta nojatuolista.
Eikös se vähän niin mene, että unelmia pitää olla?
Kun yksi haave toteutuu, aletaan pohtimaan uutta. 

Ensi viikonloppuna onkin vuorossa toisenlaiset juhlat.
Mammat ja äijjät kootaan yhteen ja juhlitaan vähän railakkaammin synttäreitä. 
Ainakin toivottavasti.
Kerranhan sitä vain "kolkyt" täytetään.

Ihanaa alkavaa viikkoa!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti