perjantai 5. syyskuuta 2014

18:toista ja risat

  Nyt ne on merkitty.
Kahdeksantoista, ellei enemmän. 
Punaisilla nauhoilla.
Tulleet elämänsä päähän meillä.
Jatkavat paperitehtaalle tai puulastiksi jonkun taloon. 


Nimittäin meidän etupihan puut.


Ensi viikolla odotamme vihdoin tulevaksi metsuria.
Setä tulee ja kaataa.
Toivottavasti kaivuri tulisi myös samalla viikolla, 
ja vihdoin jotain alkaisi tapahtumaan.


Viimeistä kertaa keräsimme mustikoita meidän metsästä. 
Niitä minun tulee kyllä ikävä.
Onneksi tätä metsää on tässä ympärillä yllin kyllin.
Joten eiköhän ensi vuonna saada pakkasmarjat jostain.

Etupihan suunnitelmia on tehty.
Liian montakin ja niistä kiistellään.
Pohditaan.
Kumpikaan meistä isännän kanssa ei ole mitään puutarha-ihmisiä.

Yritämme hahmottaa minkälaista etupihaa tahtoisimme.
Etupiha, jota meillä ei periaatteessa ole koskaan ollut.


Olemme nauttineet lasten kanssa ihanista keleistä.
Nämä ne ovat niitä minun kelejä!!

Olemme olleet ulkona.. sisällä..
ja ulkona.

Kotona ja naapurissa.
 Jotenkin kovin "ei niin jännittävää"-elämää tällä hetkellä.
Onneksi minulla on naapurini, ystäväni!

Minä niin toivon että kun puut kaatuvat etupihalla, 
ne kaatuvat sellaiseen aikaan että lapsetkin ovat hereillä.
Saisimme jotain erilaista ohjelmaa. 

Nyt ovat lapset kaatuneet.. sänkyyn ja 
on tämän äidin oma hetki.

Ihania viikonlopun hetkiä kaikille sinne!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti