Huqsvarna

Okei, tiedetään että samasta nurkkauksesta on tullut otettua jo joku tuhannen kuvaa.

Vaan eipä vielä tästä pöydästä.

Edellisessä postauksessa sitä siellä taka-alalla jo hieman vilkkui..

Siitä on varmaan kohta jo puolisen vuotta, 

kun törmäsin kirpparilla huqsvarnan ruosteiseen

("osta minut")- pöydän jalkoihin.

Muutamalla kympillä se irtosi ja sekin teki tiukkaa, 

koska sinne kirpparille oltiin juuri myymistä varten tavaraa viety, 

eikä todellakaa ostamisen..

Isäntäkään ei ollut ostoksesta kovin innoissaan,

rautaista häkkyrää kantaessani.

Muutos pöydän jalkoihin tapahtui armaan isäni kautta.

Jalat hiekkapuhallettiin ja maalattiin valkoiseksi. 

Kävin kyselemässä muutamista paikoista pöytälevyjen hintaa,

 mutta loppujen lopuksi päädyin liimapuulevyyn.

Vanhaa tyyliä jatkaakseni.

Ja olen päätöksetäni tyytyväinen.

Naapurin -ihmemies, maalari, entisöijä- setä sai taas homman tehtäväkseen, 

jyrsi levyn reunat ja maalasi sen.

Siinä se sitten tönöttää.

Kaunis uusi pöytäni, samassa tutussa nurkkauksessa samoja kippoja ja kappoja kannelle.

Ihana!

   Isäntäkin on ollut siihen tyytyväinen.

Vaikka ei kyllä siihen ajatukseen, että pöytä vaatii uudet sohvat rinnalleen.

Ehkä sitten joskus..

Nyt on taas aika mennä katselemaan tämän perheen hulinaa.

Ja varsinkin uusia ideoita haalimaan! 

Sateisesta päivästä huolimatta,
mukavaa alkavaa viikonloppua!