Pilviä

Heipä hei piitkästä aikaa! 

Nyt on aika surissut niiiin hurjaa vauhtia eteenpäin 

ettei ole edes koneen ääreen kerinnyt mitään kirjoittelemaan. 

Virallinen hiihtolomaviikko meni "ei niin talvisissa merkeissä", 

vaikka mukava se oli. 

Hurjana kokemuksena teimme ensikäynnin isoon uimahalliin, 

koko sakin kanssa. 

 HUUTOA, ITKUA, PANIIKKIA

oli ensimmäiset kymmenen minuuttia suihkutiloista altaiden puolelle, 

(olisi ehkä kannattanut siedättää termiittejä aikaisemmin) 

mutta sitten homma alkoi sujua.

 Isompi neiti tottuneesti paineli jo yksinään pitkin ja poikin

eikä olisi enää mitenkään tahtonut olla meidän vieressä pikkuisissa altaissa.

 Kun oli aika poistua uimahallilta,

 pienemmät sinkoilivat käytäviä pitkin jo niin kovaa vauhtia,

että hyvä kun perässä pysyimme. 

Onneksi oli äiti auttavana kätenä. 

Muuten reissusta olisi tullut täysi kaaos.

(Vaikka se sitä jo nytkin oli)

(Pikkuiselle miehen alulle tein pilvikankaasta pilvityynyn.

Yhtä pilveä koko homma!)

 Puolilta viikoin saimme yövieraiksemme serkkkuni ja 

hänen kaksi ihanaa jälkeläistään.

Lapset olivat innoissaan kun saivat leikkiä monen päivän ajan yhdessä.

Heidän lähtönsä jälkeen kotimme tuntui kovin hiljaiselta.

Vaikka se ei sitä kyllä koskaan ole. 

Joten siitä voi kuvitella, kuinka hurjaa meno välillä oli. 

 

Touhun ja tiimellyksen välissä on valmistunut peittoja ja pupuja. 

Yhdelle pikkupupuselle oli pakko kokeilla kaikkien tyttöjen rakastamaa tutua.

Olisipa sellaisen tekeminen omille tytöille yhtä helppoa. 

Pienemmässä mittakaavassa kaikki on paljon helpompaa.

 Viikonlopuksi on luvassa jotain jännää ja mukavaa.

Katsotaan kerronko siitä sitten lisää myöhemmin..

Mukavaa viikonloppua myös teille!